Seuraavat neljä kuukautta aion blogata matkastani Hollantiin ja takaisin. Lähden siis Hollantiin opiskelemaan ja työssäoppimaan
Leonardo da Vinci-projektin ja kouluni avun kautta. Reissuun pääsin mukaan hakemalla ja haastattelun kautta.

Ei yhtään tiedä mitä ajatella, pitäiskö hyppiä riemusta vai itkeä sitä, ettei nää tuttuja neljään kuukauteen.
Edellisten reissujen pituudet alkaa tuntua ihan mitättömiltä kun tähän vertaa, ja sekös vasta luokin perhosia vatsaan..

Pitäis luultavasti mennä nukkumaan, onhan tää viikko ollu yhtä rumbaa, kun kokoajan oon tavannu kavereita, ja tänäänkin viimeisen kaverin hyvästelin yhdentoista aikaan.

Jos tästä nyt menisin tappelemaan matkalaukun sulkemisessa koska pää alkaa lyödä tyhjää enkä keksi mitään kehittävää ekaan blogiini.
Seuraava blogikirjoitus tuleekin jo Hollannista!